Haastattelussa Koskelan Halli

Reetta kyseli Koskelan Hallin kuulumisia sinkun julkaisun kynnyksellä. Kysymyksiin vastasi Arttu.

Kuinka Koskelan Hallin tarina sai alkunsa?

Menneet on menneitä, sitä paitsi Koskelan Hallin alkuräjähdys on kuvattu ansiokkaasti Pelasta bändin edellisessä haastattelussa. Kannattaa lukea se. Meidän mielestä kiehtovampaa olisi pohtia, miten Koskelan Hallin tarina joskus loppuu? Hajoammeko joskus musiikillisiin erimielisyyksiin? Tuskinpa. Saatamme hajota sen vuoksi, ettemme pääse yhteisymmärrykseen miten tehdään asiallista perunalaatikkoa. Toisaalta Koskelan Hallin tarina ei ehkä lopukaan koskaan. Ehkä Koskelan Halli on nyt meillä neljällä vain lainassa pienen hetken kosmisessa ajanjatkumossa. Juteltiin KISSin hemmojen kanssa, ja heillä oli vähän samanlaiset kelat!

Teiltä ilmestyy 16.3. uusi kappale Mitä muut ei nää. Kuinka biisi sai alkunsa ja muodostui lopulliseen muotoonsa?

Mitä muut ei nää on sävelletty jo vuosia sitten ja ollut aina keikkojen vakiokalustoa. Biisi on ollut olemassa aina, alusta asti selvää, että tämä menee näin ja se on hyvä. Mitään veivausta biisin rakenteen suhteen ei ole tarvinnut harjoittaa.

Miksikö äänitämme ja julkaisemme sen vasta nyt? Se jotenkin kuitenkin kummasti jäänyt huomiotta silloin, kun ollaan mietitty uusia äänityksiä. Vähän niin kuin Risto Siltanen unohtuu aina, kun mietitään hyviä Suomen kiekkohistorian kovimpia nimiä. Ja Risto on kovin.

Me päätettiin tässä pistää kaikki paukut biisin c-osaan. Ensinnäkin, että yritetään edes vähän opetella soittamaan reggaemaisesti, kun siinä on sellainen poljento. Toiseksi, että jotain torvia voisi yrittää sovittaa mukaan. Siinä kävi hyvin, sillä Masun kautta Aleksi Saraskari, kova tuuban soittaja, lupautui tulemaan studioon ja sanoi ottavansa kaverinsa mukaan, joka osaa soittaa trumpettia. Näin sovittiin. No kaverihan olikin sitten Visa Haarala Kymi Sinfoniettasta. Visa on aivan käsittämättömän hyvä soittaja, Brasilian slummeissa rytmiin kouliintunut luonnonlahjakkuus, jonka musiikki pelasti insinööriuralta. Visa ja Aleksi kuuntelivat biisin pari kertaa läpi, ja miettivät että ”tää vois mennä jotenkin näin” ja heittivät lennosta ihan törkeän hienot torvisovitukset soppaan mukaan. Seurailtiin siinä itse aika kyllä nöyrinä ammattilaisten otetta musiikin tekoon.

Kyseessä on edelleenkin aika yksinkertainen rokkiralli, mutta torvien ansiosta saatiin aikaan kyllä omasta mielestämme jotain ainutlaatuista. Ja tää biisi kannattaa kuunnella vaikka pelkästään Visan trumpettisoolon takia.

Mahtaako lisää musiikkia olla luvassa?

On tulossa kyllä. Seuraavan biisin nimi on Hopeamaa. Olemme todenneet, että suorat rokkirallit pääsevät parhaiten listoille ja keräävät jopa mukavasti kuunteluita. Siksi on juuri Koskelan Hallin tyyliin sopiva veto, että teemme eeppisen balladin, joka tulkitaan osin ruotsiksi.

Musiikillisen linjamme linjattomuus on jokseenkin hämmentävää meille itsellekin. Onneksemme meidän ei ole tarve pysyä tiukasti jossain hiekkalaatikossa. Mutta kappaleesta tulee kyllä komea! Se kertoo suomalaisuudesta, onnellisuudesta ja siitä, kuinka Juha Mieto hävisi kullan Thomas Wassbergille yhdellä sadasosasekunnilla Lake Placidin olympialaisissa 17.12.1980.

Mikä on palkitsevinta musiikin tekemisessä ja esittämisessä?

Palkitsevinta on, että saadaan jotain uutta aikaan. Jostain riffistä tai sointukierrosta kehkeytyy biisiaihio. Se sovitetaan biisiksi, äänitetään pohjat studiossa ja lisää treeniksellä. Kuunnellaan Hiili Hiilesmaan miksauksia, ja keksitään jotain jippoja viimeistelyyn. Päätetään julkaisupäivä, ja muistetaan että joku kuva tarvitaan myös.

Mietitään, miten tiedotamme tekemisistämme medialle, joka tietenkin odottaa kärsimättömänä Koskelan Hallin uutta tuotantoa. Jännätään, pääsekö biisi Spotifyn soittolistalle ja kertyykö kuunteluita? Tuleeko mitään palautetta? Ja tähän prosessiin menee helposti vuosi.

Mieleenpainuvimmat keikkamuistot?

Vallilan katufestareilla oli kiva soittaa pari vuotta sitten! Kuten myös Kartanorockissa Puotilassa muutaman kerran. Näitä yhdistää, että paikalla on ihmisiä hyvällä fiiliksellä, joita oikeasti kiinnostaa musa ja joilta saa myös aitoa palautetta. Näiden kautta ymmärtää hyvin, miksi kesän festarikiertueet ovat bändimuusikoille niin tärkeitä.

Miltä Koskelan Hallin tulevaisuus vaikuttaa?

Tällä hetkellä aika harva musiikkia tekevä ja esittävä osaa sanoa tulevaisuudestaan yhtään mitään. Onko tulevaisuudessa olemassa keikkapaikkoja pienille bändeille? Ovat livekeikat kulttuurinmuotona kirjaimellisesti nähty?

Yhteiskunnassa on laulukielto, ja valtaisa joukko ennen musiikilla itsensä elättäneistä on todella pulassa. Suomen eturivin muusikot myyvät soittimiaan saadakseen lapsilleen puuroa. Meillä ei toimeentulo riipu onneksemme musahommista, mutta jo treenikämpälle kokoontuminen on tällä hetkellä aika kyseenalaista.

Suomi on täynnä enemmän tai vähemmän hiljentyneitä treenikämppiä. Uutta musiikkia kyllä tulee ja luovuutta on pakko kanavoida johonkin. Mutta pitää muistaa, että korona vaikuttaa myös kellaripändien toimintaan.

Suoraan sanottuna uuden biisin julkaisuun liittyy aina aspekti, jossa mitataan kiinnostaako meidän touhut yhtään ketään. Onko tässä hommassa mitään järkeä? Varsinkin tällaisena aikana, jolloin keikkoja ei ole ja julkaisut ovat ainoa keino olla olemassa treenikämpän ulkopuolella, uuden biisin saama vastaanotto kertoo edes jotain siitä, onko tällaiselle musalle missään yleisöä. Toki biisikin vaikuttaa, ja me ymmärretään että esimerkiksi Tiistai ei ole lähtenyt striimausmäärissä samanlaiseen lentoon kuin vaikka Landelta stadiin.

Terveiset yleisölle?

Toivottavasti joskus vielä päästään keikalle! Jos päästään, tulkaa katsomaan! Sitä odotellessa, kuunnelkaa meidän ja muiden pikkupändien musaa. Ja jos löydätte hyvää kamaa, täpätkää ”Seuraa” ja kertokaa kavereillekin. Me nimittäin eletään Spotifyn algoritmien hallitsemassa musiikkimaailmassa. Sillä on oikeasti merkitystä, kuinka paljon biisejä kuunnellaan ja pändejä seuraillaan. Varsinkin marginaalibändeille Spotifyn soittolistoille pääsy on lottovoitto.

Koskelan Halli kotisivut, Facebook, Spotify

Teksti: Koskelan Hallin Arttu ja Reetta

Pelasta bändin Vieraskynä-palsta on varattu kaikille musadiggareille. Voit kirjoittaa levyarvion, keikka-arvion tai haastattelun haluamastasi bändistä. Ohjeet täällä. 10 kysymystä on varattu artistien/bändien esittäytymiseen. Hyödynnä tätä esimerkiksi julkaistessasi uutta musiikkia. Ohjeet täällä. Kun juttu on Pelasta bändissä julkaistu, bändin biisin saa lisätä yhteissoittolistalle. Saa innostua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s