Olin aikoja sitten hankkinut bussiliput, koska järkeilin että aamu- ja iltavuoron välissä on hyvää aikaa piipahtaa Helsingissä. Lähdön hetkellä meinasi laiskuus iskeä, ja kuulostelin mahdanko olla kipeä ynnä muita tekosyitä. Lähdin kuitenkin, koska se ei vaatinut kuin muutaman tunnin autossa istumista. Helppoa siis!
Se on aina yhtä hienoa, kun ei odota mitään, ja yllättyy iloisesti! Aika meni mukavasti Anu’s Trioa ja Sielurisoja kuunnellen. Varsinkin ensin mainitulla oli iloista energiaa ja mukaansatempaavaa menoa.
Sitten oli E Street Punksin vuoro, joten lavalla oli karismaa enemmän kuin pienessä kylässä. Mainio bändi jolla on esiintyminen hallussa.
En ole edelleenkään sitä Sibelius-Akatemiaa käynyt, joten musiikillisiin hienouksiin en puutu. Mutta sen vaan tunsi jossain syvällä sielussa, että nyt osui kohteeseen. Räjähtävää energiaa, vankkaa taitoa, lauluja elämästä ja hyvää fiilistä. Olen aina tykännyt, että basson ja rumpujen pitää kuulua kunnolla, ja nyt kuului. Kahdella saksofonilla täydennetty kokonaisuus toimi hienosti.
Viihdyttävä ilta, harmi vaan heidän puolesta jotka eivät paikalle tulleet, olisi sinne vielä muutama mahtunut.
Unet jäi vähiin, mutta ei kotisohvalla pääse tuollaista kokemaan!
Reetta
Pelasta bändin vieraskynä-palsta on varattu kaikille musadiggareille. Voit kirjoittaa levyarvion, keikka-arvion tai haastattelun haluamastasi bändistä. Rima kirjoittamiseen ei ole korkealla – toimittaja ei tarvitse olla. Hyvää mieltä ja lisää näkyvyyttä bändille. Sitä haetaan. Kevyet ohjeet tekemiseen täällä. Saa innostua!
